Vaikean vuoden 2019 saatesanat lopetin sanoihin; “vuosi 2019 – emme tule sinua kaipaamaan”. Vähänpä tiesin tulevasta…

Minä olen aina ollut huono sijoittamaan menneet tapahtumat päivämääriin tai vuosilukuihin. Muistan tapahtumat, mutta en osaa sijoittaa niitä oikealle vuodelle saati päivämäärälle. Tai jos minulta kysytään että, mitä teit viime vappuna / juhannuksena tms, niin ei välttämättä ole hajuakaan (ja tämä ei siis johdu nautitusta alkoholimäärästä 😁). Nyt voin todellakin sanoa, että vuodesta 2020 muistan sitten senkin edestä.

Muistan tammikuussa alkaneet ensimmäiset oudot oireet, joiden takia ramppasin pari kuukautta tutkimuksesta toiseen. Muistan maaliskuun päivämäärän kun sain diagnoosin; vesitystauti. Muistan huolestuneisuuteni koronauutisten lisääntyessä ja lähentyessä. Muistan kun maaliskuussa istuin läppärin äärellä vedet silmissä ja kirjoitin koko henkilökunnallemme lomautuspaperit. Muistan kun maaliskuun lopussa ajoin hallituksen määräyksellä alas kolmea ravintolaa ja yhtä kokous/ juhlatilaa. Muistan toivonkipinän kun kesäkuussa päästiin uudelleen avaamaan. Muistan heinäkuun lääkärikäynnit ja reumadiagnoosin. Muistan jokaisen hallituksen tiedotustilaisuuden syksyltä ja niiden seuraamukset ravintola-alalla. Muistan kun ensimmäiset koronaoireet alkoivat ja muistan viikkojen sairastamisen. Vuosi 2020, nyt minä siis muistan.

Ja minä myös tiedän, että tästä tullaan selviämään. Polvillaan on käyty, mutta ylös on noustu. Nyt vahvistutaan, kerätään loman ajan voimia ja aloitetaan maratoni uudelleen.

Kun tästä taas maailma normalisoituu, me olemme valmiina palvelemaan uudella innolla ja uusin voimin.

Kiitos Teille kaikille kuluneesta vuodesta. Yhteistyöstä, ystävyydestä, joustamisesta, kanssaelämisestä, neuvoista ja tsempeistä. Viettäkää turvallinen vuoden vaihde!

Lähtölaskenta vuoden 2021 maratoniin on alkanut.

Janika