Tänään perheen teini sai peruskoulun päättötodistuksen kouraansa. 9 vuotta vierähti kuin hujauksessa koulun penkillä. Miten ne lapset voi vanhentua tohon tahtiin, jos itse pysyy aina vaan saman ikäisenä?
Äitinä tietysti muistan kuin eilisen, sen ekan koulupäivän. Yhdessä käveltiin aamulla tien reunaa ja harjoiteltiin matkan kulkua, pieni mies iso reppu selässä reippain askelin ja intoa täynnä matkalla oppimaan. Johonkin se into sitten vuosien varrella katosi, mutta hienosti jaksoi silti hoitaa hommansa.
Ekat neljä vuotta vierähti ihanassa pienessä maalaiskoulussa Paimelassa. Siitä matka jatkui Kalliolan upouuteen koulurakennukseen ja lopuksi yläasteelle isolle kirkolle. Parakkielämää sai koulussa kaikkineen viettää 5 vuotta, rakennustöiden vuoksi.
Kaikenlaista on matkan varrella nähty ja koettu. Välillä on sujunut kuin vettä vaan ja välillä on hakattu päätä seinään ihan urakalla. Mutta nyt se on virallisesti ohi. Onnea Jare !
Me juhlittiin päättäreitä omalla porukalla kakkukahvien merkeissä. Oskukin sai kakkupalan kun on niin monet kerrat ollut koulutietä mukana turvaamassa.
Seuraavaksi teinillä alkaakin se tosielämän kova koulu, eli kesäduuni Paronin yhtenä tallitonttuna. Kesäkuulla odotetaan ja jännätään myös tietoa jatko-opintojen osalta. Haussa yllättäen autopuoli. Mistä lienee moinen ajatus päähän putkahtanut…
Lämpimät onnentoivotukset kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille! Ihanaa ja lämmintä kesälomaa kaikille koululaisille! Juhlikaahan turvallisesti!
Janika