Mielenkiinnolla olen viime aikoina seurannut ravintola-alan toimijoiden keskustelua. Toisilta menee kuppi täysin nurin ja oksennetaan ulos juuri se mitä mielen päällä on ja tietysti paikkaillaan sanomisia sitten myöhemmin kun somemyräkkä on valmis. Toiset avautuvat totaalisen uupuneina ja surullisina kertovat omasta tilanteestaan ja päätösmietteistään. Osa pistää päänsä pensaaseen ja ottaa vastaan mitä tulee, koska eihän se avautuminen mitään auta ja joku voi siitä suuttuakin. Ja osa yrittää faktojen avulla analysoida tilannetta ja nostaa asioita yleiseen tietoisuuteen. Yritän nyt kovasti kuulua tähän jälkimmäiseen porukkaan, vaikka oksennuskaan ei enää kaukana ole.
Terveysviranomaiset ovat jo aika päiviä sitten ilmoittaneet ruokaravintoloiden kuuluvan matalan riskin paikkoihin, mutta silti hallitus käsittelee meitä ison turvariskin rajoituksin. Miksi näin? Miksi hallitus pyytää asiantuntijoiden analyyseja päätöksentekoihinsa ja jopa vetoavat niihin, jos kuitenkin pyyhkivät niillä pöytää mennen tullen.
Suomen hallitus on nyt kaksi vuotta toistuvasti nakellut ravintola-alaa bussin alle. Minkäänlaisia tilastoja tai data-analyyseja, kuinka paljon jatkotartuntoja on ruokaravintoloista edennyt ei hallituksella ole ollut päätöksien tueksi esittää. Dataa on toistuvasti ammatinharjoittajien osalta pyydetty julkistamaan, mutta koskaan näitä ei ole saatu.
Kahden vuoden aikana, ei hallitus ole tikkua ristiin laittanut nostaakseen terveydenhuollon kantokykyä itse juuritasolla, vaan kaikki päätökset ja rajoitukset on revitty MaRan ja Tapahtuma-alan selkänahasta. Henkilökohtaisesti näen asian niin, että tämä on ainoa tarpeeksi ”näyttävä” toimintatapa ulospäin johon hallitus pystyy. Näyttää siis ulospäin siltä, että tehdään kovasti asioiden eteen jotain, kun muuta ei osata, eikä pystytä. Paljon puheena ollutta poliittista peliä siis.
Ranchin osalta on nyt kahden vuoden aikana pidetty neljät yt-neuvottelut. Toimipisteidemme aukioloaikoja on muokattua niin, ettei aina itsekkään muista miten oli mikäkin auki tai kiinni tällä viikolla ja onko se passi nyt voimassa illalla, koko päivän vaiko ei ollenkaan. Kaiken kaikkiaan meidän porukan selkänahasta on revitty jo yli 30.000 lomautustuntia ja matka jatkuu. Me kuitenkin olemme pieni toimija tällä rintamalla, joten kauhulla ajattelen isompien firmojen lukuja.
Jokaisen lomautustunnin takana on kuitenkin ihminen, jonka toivetilana on päästää harjoittamaan omaa ammattiaan asiakaspalvelussa. Hänellä voi olla perhe, asuntolaina tai vuokra maksettavanaan ja kaikki muut normaalit laskut hoidettavana. Jokaisella yrittäjällä on pelissä oma koti, elämän työ, perhe ja terveys. Marinin ja kumppaneiden on siis täysin turha sanoa että samassa veneessä ollaan. Ei olla, ei edes samoilla vesillä. Hallituksella palkka on tilillä oikeana päivänä, me täällä rintamalla raavimme rahoja kasaan että edes osa maksuista saadaan hoidettua suht ajoissa.
Pakkasen puolella siis taas mennään vahvasti. Ajatella jos hallitus olisi vaivautunut näiden parin vuoden aikana tulemaan vastaan niin, että olisivat jättäneet edes lakisääteiset anniskeluluvan maksut laskuttamatta ajalta, jolloin itse ovat ko toiminnan kieltäneet. Mutta ei, laskut kielletystä toiminnasta ovat kyllä tulleet ajallaan täysmääräisinä ja tietysti myös korot päälle jos et ajoissa asiaa hoida, vaikka kiinni oletkin. Kovasti puhutuista tukipaketeista en viitsi edes aloittaa. Ne rahat on menneet konsulteille ja sinne missä rahaa oli jo ennestäänkin.
Tiedän, että tästäkään postauksesta ei sanottavaa hyötyä ole, eikä sille hallituskumppanit korvaansa loksauta. Mutta olenpa nyt omankin pienen lusikkani soppaan lykännyt.
Nyt todellakin alkaa riittää ravintola-alan yrittäjille ja työntekijöille, asiakkaille ja toimittajille. Mutta koska ja mikä riittää hallitukselle?
Janika