Nyt on tullut jo vuosi täyteen tätä löysässä hirressä roikkumista. Edelleen täällä kitkutellaan, mutta fiilispohja on täysin muuttunut.
Vuosi sitten suljettiin ovet surullisin ja pelon sekaisin fiiliksin. Kukaan ei tiennyt mitä tuleman pitää ja huoli oli kova.
Kesällä päästiin avaamaan, mutta sekä kesä että loppuvuosi olivat selkeästi hiljaisemmat kuin aiemmin. Kokoukset ja juhlat loppuivat kuin seinään maaliskuussa 2020, eikä niitä sen jälkeen ole ollut. Rajoitukset ja sulut tekivät tehtävänsä. Vuoden jälkeen ollaankin sitten taas kiinni ja kuka tietää kuinka kauan.
Lapissa päästään sopivasti aukaisemaan Pääsiäisen ajaksi, jotta porukka pääsee sinne nyt tautia levittämään. Eli turha toivoa että lukemat lähtisi laskusuuntaan ja tilanne helpottaisi…
Enää ei jaksa olla surullinen tai huolissaan. Nyt vain vituttaa tasaisesti.
Kaikista huonoin puoli tässä on se, että kaikki kehittäminen toimipisteiden osalta jää tekemättä. Ei viitsi, eikä huvita, kun ei tiedä tekeekö turhaa työtä jos ei voidakkaan avata tai jos on tiukat rajoitukset päällä. Koronaväsymystäkö? Ilmeisesti. Mutta erittäin vaarallinen olotila yrittäjämaailmassa. Tosin kertoo myös paljon omasta luonteesta. Sitä on parhaimmillaan paineen ja kiireen alla. Tyhjäkäynti ei sovi tälle kropalle .
Mutta mutta, hanskoja ei tiskiin lyödä. Kyllä se tästä taas lähtee kun vihreä valo syttyy. Sen aikaa jos keskittyisi kotihommiin. Ne ei ihan heti kesken lopu. Pihalta lumet sulaa vauhdilla, joten kohta pääsee jo puutarhaakin kupsuttelemaan. Oskukin joutuu sohvalta lenkkipolulle paljon useammin kuin normaalisti.
Toivottavasti teilläkin riittää mieluisaa touhaamista suluista huolimatta. Nautitaan kevään etenemisestä!
Janika