Joka vuosi se on ihan yhtä mahtavaa, kevään seuraaminen. Lumet sulaa, linnut laulaa, valoisa aika lisääntyy ja inspiraatiota pukkaa ovista ja ikkunoista.
Eniten tässä on taas hämmästyttänyt lintujen oma almanakka. Mistä ne oikein tietää, että nyt lähdetään ja mennään sinne Paimelan Ranchille? Facebookin muistot osiosta totesin, että muutaman vuoden ajan, tasan samalla viikolla on aina ollut samat lintutapahtumat. Oli sitten millainen talvi takana milloinkin, niin silti allakka toimii.
Ensimmäiset kevään joutsenet näkyvät lentelemässä talon yli tai pellolla lepäilemässä. Fasaanikukko ilmestyi kuin kellonlyömällä meidän pihaan. Kukko tulee aina ensin katsastamaan paikat ja myöhemmin rouva liittyy seuraan mukaan. Tai taitaa olla eri rouva joka vuosi, mutta en kehtaa tuon kanssa tätä keskustelua avata. Myöhemmin saadaan sitten ihailla pienokaisia, jotka hienosti tottelevat kun vanhemmat komentelevat pois autojen edestä pusikkoon piiloon. Samoin kyyhkyspariskunta on jo muuttanut pihamaalle kujertelemaan. Tämä pariskunta istuskelee sähkölangalla ja katselee kummissaan meidän touhuja pitkin kesää. Josko ne seuraa omaa kauniit ja rohkeat kanavaa… Puhumattakaan sitten pikkulinnuista jotka tekevät pesiään mitä ihmeellisimpiin koloihin pihapiirissä ja napsivat pehmikkeeksi Oskun sopivasti tähän hetkeen irtoavaa karvaa mukaansa. Ei kuitenkaan suoraan Oskusta vaan ihan harjauksen jäljiltä pihamaalta (ja sitähän riittää).
Toissa vuonna pihan vieraana oli myös pöllöpari poikasineen. Viime kesänä eivät sitten tulleetkaan. Ehkä ihan hyväkin. Muuten varsin mukavaa porukkaa, mutta se jatkuva yöllinen huutelu makkarin ikkunan takana herätti hieman närää… Mutta korvatulpilla siitäkin selvittiin.
Fasaanikukon kanssa Paroni ottaa välillä vakavahenkisiä keskustelutuokioita. Fasaani kun on sitä mieltä, että autojen kromipinnoissa näkyvä peilikuva on kilpailija joka pitää nokkia hengiltä tai ainekin saada muuttamaan muualle. Nokassa on sen verran voimaa, että aikamoisia lommoja saa mokoma välillä aikaiseksi. Saa nähdä millaista kukkotappelua on tänä kesänä tiedossa Paronin ja fasaanin välillä.
Pääsiäisenä pidettiin muuten jo epäviralliset Ranchin terassin avajaiset. Pirun kylmähän siellä oli ja sisään piti pian siirtyä, mutta korkattu on jo. Tästä se taas lähtee! Nautitaan kesän tulosta kaikin rinnoin! Kyllä ne rajoituksetkin sieltä joku päivä hellittää ja päästään taas nauttimaan ravintolaruoista ja kesäterassien kylmistä juomista.
Bongaillaan,
Janika