Miksi hiljaisuus?
Sulkuajan pitäisi suunnitelmienne mukaan loppua 28.3. Tämän mukaan eilen 21.3 oli se päivä, jolloin lain mukaan olisi pitänyt kutsua ihmiset lomautukselta takaisin töihin ja tehdä työvuorolistat kolmeksi viikoksi eteenpäin. Vaan milläs teet?
Sulun alkaessa oli jo selvää että asiat hoidetaan jälleen jälkijunassa ja täysin ammattitaidottomasti. Sulku julkaistiin 6 tuntia ennen alkamista, jolloin ravintoloitsijat joituivat maksamaan kahden viikon palkan henkilökunnalleen kotiin, koska viime kevään helpotuksia YT neuvotteluihin ei tällä kertaa annettu. Samoin tilatut raaka-aineet lensivät roskiin, omaan piikkiin tietenkin.
Selvää oli myös, että kolme viikkoa on vain sanahelinää. Puhuttiin loppukiristä ja yritettiin sillä pitää ihmiset rauhallisina.
Sanottiin että ulosmyyntiä saa suorittaa. Näin toki suurin osa on tehnytkin. Myöhemmin kerrottiin että koska olet harrastanut tappiollista ulosmyyntiä, ei mitään korvauksia tule. Korvauksia saa mahdollisesti, jos ovet on kokonaan olleet kiinni sulun ajan. Kiva tietää jälkikäteen! Hienoa että rahaa tulee seinästä kaiken muun maailman pelastamiseen, muttei kotimaan yritysmaailman.
Kuinka monta puukkoa kuvittelette että ravintoloitsijoiden selkä kestää?
Vuosi on ollut aikaa tehdä suunnitelmat koronasta selviytymiseen. Silti mitään ei ole ajoissa tehty. Kaikki asiat ovat tulleet eteenne aina yllätyksenä ja vastuuta jaksetaan pompottaa aina jonnekin muualle.
Ravintolaa ei ajeta alas tai nosteta ylös kuudessa tunnissa. Tarvitaan aikaa ja ajoissa tehtyjä päätöksiä.
Viime aikojen lukujen valossa on selvää asia, jonka me kentällä työtä tekevät olemme tienneet koko ajan. Ruokaravintolat eivät ole se kaiken pahan alku ja juuri, kuten te jaksatte toitottaa. Get over it!
Janika